1.7: Jännitys määrää rytmin (TPR, PER)

Etusivu ／ Luku 1: Energiakuituteoria

Alkulinjaus: Tämä kohta ei kiistä kokonaisuutta “alkuräjähdys – kosmologinen laajeneminen – ΛCDM”. Keskitymme todistusaineistoon: galaksien punasiirtymän asema ainoa ja vahvin todiste “laajenevasta maailmankaikkeudesta” on heikentynyt. Energy-Filament-teoriassa (EFT) punasiirtymä voi syntyä luonnollisesti ilman globaalia laajenemista ja pysyä silti avainhavaintojen mukaisena:

• Jännityspotentiaalin punasiirtymä (Tension Potential Redshift, TPR): “energiameren” globaali jännitystaso asettaa ilmiöiden oman rytmin; kun lähteen rytmi poikkeaa havaitsijan paikallisesta rytmistä ⇒ mitataan puna-/sinisiirtymää.
• Reitin evoluution punasiirtymä (Path Evolution Redshift, PER): valo kulkee rakenteiden läpi, jotka muuttuvat hitaasti, ja kerää värittömän taajuussiirtymän sekä saapumisviiveen.

Etenemme järjestyksessä: lähde (TPR) – matka (PER) – havaintotuntomerkit – raja suhteellisuuteen – suhde laajenemistulkintaan (erottelukriteerein).

I. Miksi “jännitys” voi muuttaa valon “rytmiä”

Ajattele maailmankaikkeutta energiameren pintana. Globaali jännitys on kuin “kuinka kireä pinta on”, skaalaajana energian tiheys.

• Suurempi jännitys ⇒ hitaampi oma rytmi (sama prosessi “venyy”).
• Pienempi jännitys ⇒ nopeampi rytmi.

Valo kantaa mukanaan lähteen rytmiä; me luemme sen paikallisella rytmillä, joten “punaisempi/sinisempi” syntyy luonnostaan.

II. Lähdeleima: “tehdasmerkki” jo emis­siossa (TPR)

TPR on kahden pään rytmisuhde:

• Kireämmästä merestä (korkeampi globaali jännitys) ⇒ lähteen rytmi hitaampi ⇒ näemme punaisempaa.
• Löysemmästä merestä (matalampi globaali jännitys) ⇒ rytmi nopeampi ⇒ näemme sinisempää.

Intuitiiviset ankkurit: atomikellojen “korkeusvaikutus”, spektrilinjojen kokonais­siirtymä voimakkaissa kentissä, äärimmäisissä oloissa “hitaammalta näyttävä” valonvaihtelu – näitä kaikkia yhdistää lähdeleiman idea.

Avainkohdat

• Taustaväri syntyy kahdesta päästä: globaali jännitysero emis­sion ja havainnon välillä on punasiirtymän pääosuus.
• Kirjanpitosääntö: jos taustalla on hidas, lähes isotrooppinen kehitys, sisällytämme sen lähde–havaitsija-rytmisummaan, jotta kaksoislaskenta vältetään.

III. “Taulun säätö” matkalla: PER reitin aikana

PER tarkoittaa “se muuttuu sinun kulkiessa” – pelkät kumpareet eivät riitä; alueen on muututtava samalla kun valo kulkee sen läpi:

• Matalajännitteinen vyöhyke, joka palaa kohti tasoa ⇒ epäsymmetria sisään/ulos ⇒ nettopunainen.
• Korkeajännitteinen kuoppa, joka madaltuu ⇒ mahdollinen nettosininen.

Tyypillistä: laajaskaalaiset “kylmä-/lämmin­läikät”, joissa väritön lämpötilapoikkeama ja saapumisviive; evolvoiva vahva linssi, jossa “pitemmän kierron” päälle tulee pieni väritön taajuussiirtymä ja mikro­timing.

Ydinasiat

• PER syntyy vain, jos säde kulkee vyöhykkeen läpi sen muuttuessa; staattinen rakenne ei kerrytä netto-puna/sinistä.
• Tärkeää ei ole “kauanko”, vaan “kauanko päällekkäin”: vain jos “olet matkalla” ja “se muuttuu” riittävän pitkään yhtä aikaa, PER kasvaa; ilman kehitystä aika ei kerry.
• PER on hidas muuttuja: sen on oltava paljon hitaampi kuin lähteen omat vaihtelut, jotta koko valokäyrä siirtyy kuin tasainen venytys ilman muodon vääristymää.

IV. Kun kokonaispunasiirtymä puhuu: miksi kolme “kovaa todistetta” eivät enää ole ekspansiolle yksinoikeus

Seuraavat ilmiöt näkevät vain summan, eivät kysy, onko se “metristä laajenemista” vai “rytmien uudelleen­skaalausta”:

• Supernovien aikavenymä: koko valokäyrä venyy yhdellä kertoimella; tavallisesti TPR (päiden rytmisuhde) dominoi; suurten, kehittyvien rakenteiden läpi kulkiessa PER lisää pienen värittömän, hitaan osan. Niin kauan kuin kokonaispuna muuttuu hitaasti, muoto säilyy.
• Tolmanin pintakirkkauden himmeneminen: ilman absorptiota/sirontaa ja ilman väri­biasia pintakirkkaus himmenee lain mukaan, joka riippuu vain kokonaispunasta – riippumatta TPR/PER:stä. Linssi muuttaa “kuinka kirkas”, ei “millä lailla himmenee”.
• Spektrimuoto säilyy väreittäin (väritön): kun valo seuraa jännityksen asettamaa optista geometriaa, ilman törmäyksiä ja väri­preferenssiä, kaikki värit siirtyvät/skalautuvat samalla kertoimella; muoto ei venkuroi. Muodon vääristymät ovat yleensä “värillisen” väli­aineen (pöly, plasma) syytä – eivät TPR/PER:n.

Johtopäätös: näiden kolmen pitäminen “ekspansion yksinoikeutena” on epävakaata; EFT:ssä ne nousevat luonnollisesti summasta (TPR + PER).

V. Ristiriita suhteellisuuteen? Ei

Paikallisesti invariantti, alueiden yli muuttuva

• Riittävän pienessä mittakaavassa: paikallinen valonnopeus on vakio, paikallinen atomikello vakaa.
• Alueita vertaillen: päiden jännitysero → TPR-leima; kehitys matkalla → PER-mikrosäätö.
• Ei muutoksia ulottuvuudettomissa vakioissa; ei ylivaloista nopeutta; ei absorptio/sironta-tyyppistä “uudelleenkäsittelyä”.

VI. Suhde “laajenemistulkintaan” (miksi punasiirtymä ei enää ole ainoa todiste)

1) Avain on “vaihtokelpoisuus”. Perinteisesti “SN-aikavenymä, Tolmanin laki, monivärinen muotosäily” on nähty kovina todisteina “laajenemis­punalle”. EFT:ssä törmäyksettömässä, värittömässä kulussa samat piirteet syntyvät TPR/PER-summasta. Niinpä pelkkä punasiirtymä on riittämätön pakottamaan johtopäätöksen “tila välttämättä laajenee”; ekspansio­tarina tulee punnita yhdessä muiden, erottelevien testien kanssa.

(“Punasiirtymän historia = rytmin historia”)

• Merkitys: kun tuomme eri aikojen valon samaan havaitsija­rytmiin, “puna vs epookki” kuvastaa sitä, miten globaali jännitys, energian tiheyden ohjaamana, on kehittynyt – siis rytmin historiaa.
• Roolitus: TPR antaa “perusbiitin” – lähde/havaitsija-rytmisuhde on pääosa; PER lisää värittömän mikro­säädön siellä missä rakenteet muuttuvat.
• Havainto: aikavenymä, Tolman-himeneminen ja muotosäily ovat tasaisen rytmin-reskalauksen ilme (mahdollisine reittimikro­säätöineen); ei yksilöllisesti sidottu “metriseen laajenemiseen”.

2) Erottuvat kohdat “ekspansio-versiota” vasten (falsifioitavia ennusteita)

• Punasiirtymä-drifti ajassa (sama kohde, pitkä perusviiva):
  a) Ekspansio: ominainen käyrä merkinvaihdolla/taitekohdalla z:n mukaan;
  b) TPR: monotoni­nen odote, paikallis­rytmin muutosnopeuden ohjaama;
  c) Pitkät seurantajaksot erottavat.
• Kulmakoko–puna-minimi:
  a) Ekspansio: on z, jossa “kulmakoko pienin”;
  b) TPR: minimi määräytyy rytmin historian mukaan, ja voi siirtyä ekspansioon nähden.
• Standardisireenit (gravitaatioaallot) + absoluuttinen taajuusasteikko: jos lähteen rytmi (aaltomuoto-kello) ja havaitsijan rytmi kalibroidaan erikseen, rytmisuhde on mitattavissa suoraan; systemaattinen poikkeama “ekspansio-etäisyydestä” tukee TPR:ää.
• Kaistanlaajuinen värittömyys: selvä taajuusriippuvuus venytyskertoimessa tai sironta-“häntä” puhuu vastaan asetelmalle “puhdas TPR + törmäyksetön”; pitkäaikainen tiukka värittömyys puoltaa “rytmin historiaa”.

VII. PER-jäljen haistaminen datasta (erottelukyky)

• Hentosormenjäljet suunnasta/ympäristöstä: pinoa punasiirtymä­residuaalit, heikon linssin konvergenssi ja rakenteen jakauma; jos esiintyy yhteinen suunta tai ympäristöriippuvuus ⇒ reitillä on “hitaasti muuttuvaa” vyöhykettä.
• Monikuvan irtikytkentä: vahvassa monikuva-linssissä vahvistuskerroin saa vaihdella, mutta venytysker­roin samalle lähteelle tulee olla sama (suurennus vs aikavenymä irti).
• Väririippumattomuus: pölyn ja plasman dispersi­on jälkeen venytysker­roin tulisi olla lähes väristä riippumaton; jos vahva riippuvuus jää, syyllinen on “värillinen” väli­aine, ei PER/TPR.

VIII. Yhteenvetona

• Yksi virke: EFT:ssä TPR asettaa “perusrytmin”, PER antaa “värittömän mikrosäädön” kohdattujen muuttuvien rakenteiden myötä; yhdessä ne muodostavat kokonaispunasiirtymän, joka selittää “kolme kovaa todistetta” ja heikentää väitettä “punasiirtymä = ainoa todiste globaalista laajenemisesta”.
• Soveltamisedellytykset (lukijaversio): ei re-prosessointia absorptio/sironnalla; eri värit kulkevat samaa “optis-geometrista” reittiä; jos matkan varrella ei ole kehitystä, on vain kiertotien viive, ei netto puna/sinistä.
• Laajennus: kosmisen taustasäteilyn ei-laajenemuksellisen alkuperän kytkentä tähän kehykseen – ks. §1.12.