1.15: Neljä perusvoimaa

Etusivu ／ Luku 1: Energiakuituteoria

Kehyksessä “energiasäikeet—energiameri” voima ei ole ulkopuolelta liimattu olio. Se on tapa, jolla jännite järjestyy, millä skaaloilla se aaltoilee ja onko sillä suuntautuneisuus. Yhdessä näkymässä: jännitevahvuus määrää vasteen napakkuuden ja “nopeusrajan”; suuntautuneisuus luo vetoon/työntöön kallistuvan preferenssin; jännitekaltevuus osoittaa reitin “pienimmällä ponnistuksella”; topologinen sulkeutuminen/kietoutuminen ratkaisee, onko vaikutus lyhytkantoinen ja ”mitä pidemmälle vedät, sitä kireämmäksi käy”; ja ajallinen vaihtelu (uudelleenkytkentä, auki­kieroutuminen) ratkaisee hajoamisen/muuntumisen.
Vertaus: ajattele maailmankaikkeutta suurena verkkona: kireys, loimien ja kuteiden suunta, kumpareet ja painanteet, solmujen määrä sekä tilapäinen kiristys tai löysäys määräävät, miten helmet (hiukkaset) liikkuvat ja ”tarttuvat” toisiinsa verkon pinnalla.

I. Gravitaatio: liukuminen makroskooppista “jännite­rinnettä” alas
Lukemattomat hiukkaset — sekä vakaat että epävakaat — kasaavat ajan myötä energiamereen jännite­tasoja ja rinteitä, laaja-alaisia mutta hitaasti vaihtuvia. Kaikki hiukkaset ja häiriöt hakeutuvat “kireämmälle” puolelle, mikä näkyy yleisenä vetona ja ratojen kiristymisenä. Vaikutus on pitkän kantaman, hidasrytminen, ja suunta määräytyy suur­skaalan jännite­topografian mukaan.
Vertaus: rummun kalvo, jota pidetään painettuna useista kohdista (massakeskittymät), muodostaa laajan painauman; kun helmi lasketaan kalvolle, se vierii itsestään kohti kuoppaa. Ei ”näkymätöntä kättä” — kalvon maasto ohjaa.

II. Sähkömagnetismi: suuntautuneen jännitteen “faasi­vuorovaikutus”
Varauksellisessa hiukkasessa on suuntautunut jännitejärjestys (oma napa/akseli), ja siksi lähialue energiameressä “kammataan” säännöllisiksi kuvioiksi. Kun ne lähenevät: samassa faasissa → työntö helpompaa, vastafaasissa → veto helpompaa. Vuorovaikutus on voimakas, varjostettavissa, interferoituva, ja se mahdollistaa suunnatun etenemisen koherentille häiriölle (valo).
Vertaus: samalla kankaalla jos kammat kahta vyöhykettä vastakkaisiin suuntiin, raja ”lukittuu” itsestään; jos kammat samaan suuntaan voimalla, raja rypistyy ja aukeaa. Kampaussuunta vastaa varauksen merkkiä.

III. Vahva vuorovaikutus: “vuotosulku” tiukoilla suljetuilla lenkeillä
Joissakin hiukkasissa energiasäikeet rakentavat suljetun jänniteverkon, jossa on suuri kaarevuus ja tiukka kietoutuminen — kuin solmuja täynnä oleva nyytti — jotta häiriö pysyy sisällä. Kun tätä sisäistä kireää verkkoa yritetään vetää loitommas, sisäinen jännite kasvaa vedon mukana aina katkeamis–uudelleenkytkentä­kynnykseen asti; päitä ei vedetä ulos, vaan ne lukittuvat uudelleen, muodostaen uusia nyyttejä. Siksi vaikutus on lyhytkantoinen, sitova ja ilmentää “sulkeumaa”.
Vertaus: vedä itse­lukittuvaa nippusidettä — mitä enemmän vedät, sitä kireämmäksi käy; jos pakotat poikki, koko nauha ei irtoa, vaan lukittuu toisaalle ja syntyy uusia pieniä lenkkejä.

IV. Heikko vuorovaikutus: “uloskäytävä uudelleen­järjestelyyn” tasapainon horjuessa
Kun jokin nyytti ylittää vakaus­kynnyksen, sisäinen jännitesymmetria rikkoutuu; rakenne romahtaa ja järjestyy uudelleen, samalla kun se päästää ulos osan vangittua häiriötä lyhyen kantaman, diskreetteinä aaltopaketteina — havaitaan hajoamisena/muuntumisena. Heikko vuorovaikutus ei ole sähkömagnetismin tai vahvan vuorovaikutuksen pienoismalli, vaan jännitepurku­kanava prosessissa epätasapaino → rakentuminen uudelleen.
Vertaus: hyrrä menettää vähin erin tasapainonsa, rytmi särkyy ja renkaat aaltoja lähtevät; heikko hajoaminen on hetki jolloin rakenne päästää irti, ja sisäinen kireys muuttuu ulkoisiksi aaltopaketeiksi.

V. Kolme yhtenäistä “toimintalakia”

• Toimintalaki 1 | Jännitteen topografialaki: reitti ja rata seuraavat jännite­rinteen suuntaa — makrossa: gravitaatio.
• Toimintalaki 2 | Suunta­kytkentälaki: suuntautuneen jännitteen sama-/vastafaasinen kytkentä — makrossa: sähkömagnetismi.
• Toimintalaki 3 | Suljetun lenkin kynnyslaki: sulkeutuneen kietouman vakaus/epävakaus ja uudelleenkytkentä — makrossa: vahvan sidoksen/­heikon hajoamisen ilmentymä.

Yhteenvetona
Neljällä voimalla on yhteinen lähde “säie—meri”-järjestyksen jännitteessä: gravitaatio on maasto, sähkömagnetismi on suunta, vahva vuorovaikutus on sisäisen jännitteen suljettu lenkki, ja heikko vuorovaikutus on uudelleen­rakennus epätasapainossa. Ne näyttävät neljältä polulta, mutta ovat neljä ilmenemää samasta verkosta.