2.4: Energiameri on elastinen — yhdenmukaiset todisteet sen tensoriominaisuuksista

Etusivu ／ Luku 2: Johdonmukaisuuden Todisteet

I. Keskeiset todisteet (laboratorio): ”Elastisuus ja tensori luettavissa tyhjiössä/lähes tyhjiössä”

1. Tiukka tyhjiö (UHV; vaikutusalue tyhjiö­ontelossa/tyhjiöraossa)

• L-CP | Casimir–Polder atomin ja pinnan välillä (1993→)
  Menetelmä: Kylmät atomit/atomisuihkut tuotiin UHV:ssa neutraalin pinnan lähelle; etäisyyttä ja materiaalia skannattiin.
  Havainto: Kalibroituvat käyrät paikka­siirtymälle/energiatasojen taajuus­siirtymälle etäisyyden/materiaalin funktiona.
  Tulkinta: Tensori­vaste (T-Gradient) + ekvivalentti elastinen jäykkyys (T-Elastic) — reunaehtojen muutos kirjoittaa uudelleen moditiheyden ja ohjaavan potentiaalin tyhjiö­alueella.
• L-Purcell | ”Säteilyn vaimennus/vahvistus” ontelo-QED:ssä (1980–1990-luvut)
  Menetelmä: Yksittäinen atomi/kvanttiemitteri UHV-ontelossa korkealla Q:lla; ontelon pituus/moditilavuus muutettiin.
  Havainto: Spontaanin emission nopeus ja suuntaavuus säätyivät palautuvasti (Purcellin kerroin).
  Tulkinta: Elastisuus/kanavan leveys insinööröitävissä (T-Elastic/koherenssi­ikkuna) — reuna ≡ ekvivalentti tensori, joten reunan muutos muuttaa energian toimitusta ja kytkentä­voimakkuutta.
• L-VRS | ”Tyhjiön Rabi-halkaisu” yksittäiselle atomille (1992→)
  Menetelmä: Atomin ja ontelomodin edestakainen energia­vaihto vahvassa kytkennässä UHV:ssa.
  Havainto: Parittainen spektriviivan halkaisu; energia oskilloi ”atomin ↔ ontelokentän” välillä.
  Tulkinta: Varastoi/vapauttaa (T-Store) + pienihäviöinen, korkea Q (T-LowLoss) — meri toimii elastisena, korkea­koherenssisena modina.
• EL6 | Dynaaminen reunan viritys (2000→; UHV, korkea Q)
  Menetelmä: Ontelon pituuden/Q:n/kytkentä­kertoimen nopea muutos UHV:ssa.
  Havainto: Omanmodin taajuus siirtyy välittömästi, energian varastointi/vapautus on ohjattavissa.
  Tulkinta: Tensori­topografia on kirjoitettavissa (T-Gradient) + elastinen viritys (T-Elastic) — reunan muutos ≡ suora kirjoitus tensori­kenttään.

2. Lähes tyhjiö (UHV/matala T/korkea Q; laitteisto mukana, mutta lukemat suorat)

• L-OMS | ”Optinen jousi” & kvanttitaustavaikutus ontelo-optomekaniikassa (2011→)
  Menetelmä: Säteilypaine kytki mikro/nanomekaanisen resonaattorin UHV-ontelossa; sivukaista­jäähdytys lähes perustilaan.
  Havainto: Ekvivalentti jäykkyys/vaimennus säädettävissä; ominaistaajuus/viivanleveys palautuvasti muokattavissa; tausta­vaikutuksen/koherenssin rajat mitattavissa.
  Tulkinta: Säädettävä elastinen vaste (T-Elastic) + pienet häviöt, korkea koherenssi (T-LowLoss).
• L-Sqz | Puristetun tyhjiön injektointi kilometriluokan interferometreihin (2011–2019)
  Menetelmä: Puristettu tila syötettiin pitkiin tyhjiöputkiin; muutettiin vain tilastoja, ei lisätty lähdettä.
  Havainto: Kvanttikohinan pohja laskee pysyvästi, herkkyys paranee selvästi.
  Tulkinta: Tensori­kudoksen tilastollinen muotoilu (T-Gradient) + muovattavuus pienin häviöin (T-LowLoss) — suunnattu ”mikrohäröjen veisto” taustassa.
• EL1 | Optinen jousi (UHV/matala T)
  Menetelmä: Elastinen kytkentä säteilypaineen ja mekaanisen modin välillä.
  Havainto: Jäykkyys/vaimennus/viivanleveys hallittavissa; jäähdytys/lämmitys palautuvia.
  Tulkinta: Suora elastisuuden lukema (T-Elastic).
• EL2 | Δf ↔ ΔT -kalibrointi korkean Q:n onteloissa (2000–2010-luku)
  Menetelmä: Pienten jännitysten/lämpödriftin hienosäätö lähes tyhjiössä.
  Havainto: Moditaajuuden siirtymät mitattavia; vakaa Δf ↔ ΔT -kalibraatio.
  Tulkinta: Tensori­muutos → vaiheen/taajuuden muutos (T-Gradient).

Lab-yhteenveto

• Elastisuus: Ekvivalentti jäykkyys; modikohtainen energia­varasto/-purku; palautuva muunnos.
• Tensori: Reuna = tensori­kirjoitus; gradientti = reittiä ohjaava potentiaali.
• Pienet häviöt/korkea koherenssi: Korkea Q, taustavaikutuksen raja, kestävät kohinan­alennukset.
  Johtopäätös: Energiameri ei ole abstrakti merkki, vaan elastis–tensori­mediumi, joka on kalibroitavissa ja ohjelmoitavissa.

II. Toisen tason verifiointi kosmisessa mittakaavassa: ”elastis–tensori­optiikan” suurentaminen

• U1 | CMB:n akustiset huiput (WMAP 2003; Planck 2013/2018)
  Havainto: Useita resonanssihuippuja selkeästi; sijainnit/amplitudit sopivat malleihin.
  Tulkinta: Varhainen universumi oli elastis–tensori­sesti kytkeytynyt fluidi (fotonit–baronit) mitattavin modein/resonanssein.
  Attribuutit: T-Elastic / T-Store / T-LowLoss.
• U2 | BAO-viivain (SDSS 2005; BOSS/eBOSS 2014–2021)
  Havainto: Vakiomitta ~150 Mpc toistuvasti havaittu.
  Tulkinta: Elastiset akustiset modit ”jäätyvät” suur­skaalaiseksi tekstuuriksi, sama­muotoisia labran modi­valinnan/säilymisen kanssa.
  Attribuutit: T-Store / T-Gradient.
• U3 | Gravitaatioaaltojen nopeus ja dispersio (GW170817 + GRB 170817A, 2017)
  Havainto: |v_g − c| erittäin pieni, lähes ei dispersiota/pienet häviöt havainto­kaistalla.
  Tulkinta: Meri kantaa poikittaisia elastisia aaltoja; korkea ekvivalentti jäykkyys/pienet häviöt.
  Attribuutit: T-Elastic / T-LowLoss.
• U4 | ”Aikaviive-etäisyys” & Fermat’n pinta vahvassa linssauksessa (H0LiCOW, 2017→)
  Havainto: Monikuvien aikaviiveet ja geometria palauttavat Fermat’n potentiaalipinnan.
  Tulkinta: Reittikustannus = ∫n_eff dℓ; tensori­potentiaali = ohjaava topografia.
  Attribuutti: T-Gradient (ohjauspotentiaali).
• U5 | Shapiro-viive (Cassini 2003)
  Havainto: Lisäviive syvien ”altaiden” sivuamisen yhteydessä mitataan tarkasti.
  Tulkinta: Paikallinen yläraja + reitin topografia yhdessä nostavat ”optisen ajan”, yhdenmukainen tensori­topografian kanssa.
  Attribuutit: T-Gradient / T-Elastic.
• U6 | Gravitaatiopunasiirtymä/kellon offset (Pound–Rebka 1959; jatkuva käyttö GPS:ssä)
  Havainto: Taajuus/kellotahti siirtyvät potentiaalikuopan syvyyden mukaan; arkipäivän tekniikassa käytössä.
  Tulkinta: Tensori­potentiaali asettaa tahdin/muuttaa vaiheen kertymää, linjassa labran ”moditaajuusdriftin/ ryhmäviiveen” kanssa.
  Attribuutit: T-Store / T-Gradient.

Kosmiset yhteenvedot

• Akustiset huiput & BAO osoittavat resonoivia/jäädytettäviä elastisia modeja.
• Lähes nolla­dispersio & pienet häviöt gravitaatioaalloilla osoittavat, että meri kuljettaa elastisia aaltoja.
• Linssaus & viive/punasiirtymä tekevät ”tensori = topografia” reitti- ja tahtimittariksi.
  Johtopäätös: Kosmisessa mittakaavassa näemme labran elastis–tensori­mediumin suurennetun version.

III. Kriteerit ja täsmäytys (miten vahvistaa jatkossa)

• ”Yhden säätimen” kartoitus: Kartoit a koherenssi­ikkuna/kynnys/tensori­tekstuurit labrasta universumin huippujen sijainteihin/viivanleveyksiin, viivejakaumiin, linssin alirakenteisiin — ulottuvuudettomat sovitteet.
• Reitti–tilasto -kytkös: Samalla näkökäytävällä syvempi topografia tuottaa pidemmät viivehännät sekä voimakkaammat/jyrkemmät ei-terminen vaihtelut.
• Pienihäviöinen suljettu silmukka: Vertaa gravitaatioaaltojen pientä dispersio­ta/pieniä häviöitä ontelo-optomekaniikan korkean Q:n/taustavaikutusrajan kanssa testaten ”samansuuntaista pieni­häviöisyyttä”.

IV. Yhteenvetona

• Laboratoriopuoli: Tyhjiössä/lähes tyhjiössä luemme suoraan energiameren elastisuuden (ekvivalentti jäykkyys, modikohtainen energia­varasto/-purku, palautuva muunnos) ja tensorin (reuna = topografian kirjoitus, gradientti = ohjauspotentiaali).
• Kosminen puoli: CMB- ja BAO-resonanssi/jäätyminen, pieni­häviöinen gravitaatioaaltojen eteneminen, sekä linssaus/viive/punasiirtymä (reitti ja tahti ”kirjoitetaan uudelleen”) vastaavat semanttisesti labran lukemia.

Yhtäpitävä johtopäätös: ”Energiameri” on jatkuva, elastinen ja tensori­kenttää kantava mediumi, josta rakentuu kvantifioitava todisteiden ketju tyhjiö­ontelosta kosmiseen verkkoon; se täydentää jaksoa 2.1 (”tyhjiö synnyttää voimia/säteilyä/hiukkasia”) ja muodostaa yhdessä meri–säie-kuvan vankan perustan.