3.12 Minne antimateria katosi: tasapainon ulkopuolinen sulaminen ja tensorinen vinouma

Etusivu ／ Luku 3: Makroskooppinen universumi

Termit ja käytännöt
Tässä jaksossa selitetään ”aineen ja antimaterian epäsymmetrian” alkuperä Säie–Meri–Tensori-kuvassa Energiasäikeiden teoria (EFT) -kehyksessä: varhaisessa maailmankaikkeudessa Yleistetyt epävakaat hiukkaset (GUP) vetivät toistensa elinajoilla päällekkäin ja muovasivat taustamaastoa, jota kutsumme Tilastollinen tensorigravitaatio (STG). Kun hiukkaset hajosivat tai annihiloituivat, ne syöttivät väliaineeseen takaisin heikkoja aaltopaketteja, jotka kasautuivat Tensorin kuljettama kohina (TBN) -taustaksi. Tästä eteenpäin käytetään vain suomenkielisiä nimiä Energiasäikeiden teoria, Yleistetyt epävakaat hiukkaset, Tilastollinen tensorigravitaatio ja Tensorin kuljettama kohina.

I. Ilmiöt ja haaste

• Maailmankaikkeus on lähes pelkkää ainetta: emme havaitse ”antigalakseja” tai ”antiklustereita”, emmekä laajojen aine–antimateria-rajapintojen voimakasta annihilaatiokirkkautta.
• Vallitseva selitys tökkii: jos alku oli lähes tasapainossa, ohut ”aineylijäämä” vaatii erittäin pienen vinouman ja ei-tasapainoisia prosesseja. Miksi emme siis näe laajoja antimaterian alueita? Miksi ylijäämä on avaruudessa niin sileä? Minne annihilaation energia katosi?

II. Mekanismi arkikielellä (tasapainon ulkopuolinen sulaminen + tensorinen vinouma)

1. Sulaminen etenee rintamana, ei kaikkialla yhtä aikaa.
   Siirtymä suuresta tiheydestä ja tensorijännityksestä lähes normaaliin plasmaan ei tapahtunut ”kerralla”, vaan rintama eteni tensori-verkossa laikkuina ja vyöhykkeinä. Rintamassa reaktiot ja kuljetus ajautuvat hetkeksi epätasapainoon: se, mikä ”avautuu” ensin tai siirtyy helpoimmin, jättää järjestelmällisen eron.
2. Säiegeometria valitsee suunnan: pieni mutta yhtenäinen lähdevinouma.
   Kun väliaineessa on tensorin gradientteja ja suuntautumisen preferenssejä, silmukoiden sulkeutumisen, uudelleenkytkennän ja irtikytkennän kynnykset ja nopeudet eivät ole täysin symmetrisiä myötä- ja vastagradienttiin. Hiukkaskielellä: heikko kytkentä käteisyyden/suuntautumisen ja tensorigradientin välillä kallistaa ”ainesilmukoiden” ja ”antimateriasilmukoiden” nettotuottoa ja säilyvyyttä aavistuksen, mutta kaikkialla samaan suuntaan.
3. Kuljetusvinouma: kanavat toimivat kuin ”yksisuuntaiset kaistat”.
   Tilastollinen tensorigravitaatio järjestää energian ja aineen virran ”säiekäytäviä” pitkin kohti solmuja. Rinnan lähellä antimateriasilmukat vetäytyvät helpommin lukittuihin ytimiin tai tiheisiin solmuihin ja annihiloituvat tai joutuvat niellyiksi ensin; ainesilmukat livahtavat useammin sivureittejä, ohittavat rintaman ja levittäytyvät ohuena kerroksena laajalle alueelle. Näin ”tuotto–säilyminen–vienti” kytkeytyy yhdeksi vinoumaketjuksi.
4. Annihilaation energiatase: lämpövarasto + kohinapohja.
   Voimakkain annihilaatio tapahtuu tiheässä ympäristössä, jossa energia käsitellään paikallisesti ja liitetään taustan lämpövarastoon; osa palaa epäsäännöllisinä aaltopaketteina ja kasautuu laajakaistaiseksi, pienen amplitudin ja kaikkialla läsnä olevaksi Tensorin kuljettama kohina -taustaksi. Siksi emme nykyään näe myöhäisen ajan laajaa ”annihilaatiokulkueita”, vaan hienovaraisen diffuusin perustan.
5. Lopputulos ulkoasuna.
   • Suurissa mittakaavoissa jää ohut ja sileä ainekerros, joka kylvää Alkuräjähdyksen nukleosynteesi (BBN) -vaiheen ja myöhemmän rakenteenmuodostuksen.
   • Antimateria annihiloituu pääosin paikallaan tai syöpyy varhain syviin kuiluihin ja muuttuu tiheäksi energiavarannoksi ilman ”aine/anti”-leimaa.
   • Silloiset ”lämpö-” ja ”kohina-”kirjanpidot näkyvät tänään kuumina alkuolosuhteina ja hienoina, diffuuseina taustajuovina.

III. Vertauskuva

Karamelli jähmettyy loivasti viettävälla laudalla.
Karamelli ei kovetu kaikkialta yhtä aikaa: reunat jähmettyvät ensin ja rintama työntyy sisäänpäin. Kaksi lähes yhtä suurta ”mikrohelmi”-joukkoa (aine/antimateria) reagoi rintamassa hieman eri tavoin: toista painuu helpommin uriin (putoaa syviin kuiluihin ja annihiloituu/nielaistaan), toista vetää viettosuunta, se leviää ohuena ja säilyy. Rintaman ”puristus ja takavirtaus” jättää lämpöjälkeä ja hienoja kohinajuovia—nykyisen lämpöpohjan ja taustakohinan.

IV. Vertailu vakioteorioihin (vastaavuudet ja lisäarvo)

1. Kolme klassista rakennetta vastaavat selkeästi—ilman nimiin käyviä malleja.
   • Luvun säilymisen rikkomus ↔ säikeiden uudelleenkytkennät/sulkeumat/irtikytkennät äärioloissa mahdollistavat silmukkatyypin vaihdon.
   • Hento symmetriarikko ↔ heikko kytkentä torsion ja tensorin välillä kallistaa muodostumis- ja säilyvyysosuuksia suuntautumisen/käteisyyden mukaan.
   • Ei-tasapainoinen tila ↔ laikkuina etenevä sulamisrintama tarjoaa näyttämön reaktio- ja kuljetusvinoumalle.
2. Lisäarvo ja edut.
   • Yhden väliaineen näkymä: ei tarvita ennakko-olettamaa tietystä ”uudesta hiukkasesta + uudesta vuorovaikutuksesta”; väliaine–geometria–kuljetus-triadi selittää ”pienen mutta systemaattisen” vinouman.
   • Luonteva energiatase: annihilaatioenergia termalisoituu ja osin ”aaltoistuu” Tensorin kuljettama kohina -taustaksi, mikä selittää myöhäisen ajan näyttävyyden puutteen.
   • Tilallinen sileys: Tilastollinen tensorigravitaatio järjestää käytävä–solmu-verkon, joka silottaa lopullisen ylijäämän suurissa mittakaavoissa ilman, että kosmos pilkkoutuu valtaviin antimaterian domeeneihin.

V. Testattavat ennusteet ja tarkistuspolut

• P1 | Laajojen antimateriadomeenien puutteen väistämätön seuraus.
  Jos ylijäämä syntyy tasapainon ulkopuolisesta sulamisesta ja tensorisesta vinoumasta, laajoja antimaterian alueita tai kirkkaita annihilaatioreunoja ei pitäisi olla; koko taivaan kartoitukset tiukentavat ylärajoja edelleen.
• P2 | Kohinapohjan heikko yhteisvaihtelu tensorimaaston kanssa.
  Diffuusi radio- ja mikroaaltopohja—Tensorin kuljettama kohina havaittuna—korreloi heikosti positiivisesti Tilastollinen tensorigravitaatio -maaston kanssa: hieman korottunut mutta yhä sileä säieakselien ja solmujen suuntaisesti.
• P3 | Erittäin matalat ylärajat kosmisen mikroaaltotaustan mikrovääristymille.
  Varhaisen takaisinruokinnan mahdollinen tilastollinen ”kaiunta” lisää Kosminen mikroaaltotausta (CMB) -signaalin μ/y-vääristymiä alle nykyrajojen—lähes nolla, muttei täsmälleen nolla; herkemmät spektrimissiot voivat kiristää rajoja. Jatkossa käytetään vain nimeä Kosminen mikroaaltotausta.
• P4 | Primäärien nuklidien ja isotooppien hienovarainen yhteismodulaatio.
  Alkuräjähdyksen nukleosynteesiin liittyvät helium-3 sekä litium-6/litium-7 voivat näyttää hyvin heikkoja, samansuuntaisia poikkeamia (joita on erotettava myöhemmästä tähtiprosessoinnista).
• P5 | Purkauskausien varjo: ”ensin kohina, sitten maasto syvenee”.
  Aikajärjestykseltään palautettavissa aineistoissa vahvoista varhaisista tapahtumista (esimerkiksi korkealla punasiirtymällä) tulisi näkyä seuraava jakso: matalataajuinen/radiopohja kohoaa hieman → tensorimaasto syvenee maltillisesti (näkyy gravitaatiolinssissä/leikkauksessa), mitattavalla viiveellä.

VI. Mekanismin pikaopas (operaattorin näkökulma)

• Lähdevinouma: rintamassa säiegeometria + tensorigradientti synnyttävät pienen epätasapainon muodostumisessa ja säilymisessä.
• Kuljetusvinouma: käytävä–solmu-verkko ohjaa antimaterian nopeasti syviin kuiluihin (annihilaatio/nielaisu) ja levittää aineen ohueksi kerrokseksi.
• Energiakirjanpito: annihilaatioenergia lämmittää varastoa ja muuttuu osin kohinapohjaksi, linjassa nykyisen diffuusin taustan kanssa.

VII. Johtopäätös

• Antimaterian arvoitus seuraa luontevasti ketjusta, jossa tasapainon ulkopuolinen sulaminen ja tensorinen vinouma vaikuttavat: rintama tarjoaa ei-tasapainoisen näyttämön, geometrinen valikoituminen tuottaa hyvin pienen mutta globaalisti yhdenmukaisen lähdevinouman, ja käytäväkuljetus ohjaa antimaterian ”syviin kuiluihin” samalla kun aine levittyy ohuena kerroksena; annihilaatioenergia termalisoituu ja palaa osin Tensorin kuljettama kohina -taustana.
• Nykyinen kuva—”lähes pelkkää ainetta, avaruudellisesti sileä jakauma, ei rajojen annihilaatiomerkkejä”—ei siis ole sattumaa, vaan tensorimaaston organisoiman ei-tasapainoisen kirjanpidon odotettu tulos; se on yhdenmukainen kertomuksen kanssa, jossa Yleistetyt epävakaat hiukkaset, Tilastollinen tensorigravitaatio ja Tensorin kuljettama kohina nivoutuvat yhteen (jaksot 1.10–1.12).