EtusivuLuku 3: Makroskooppinen universumi

Terminologiamuistio
Tässä jaksossa yhdistämme “negatiivin alkuperän—kuviorytmin synnyn—matkan varrella tehdyt uudelleenkirjoitukset—suuntautuneisuuden suurilla mittakaavoilla—kaksi polarisaatiotyyppiä” säie–meri–tensori -kehykseen: varhaisessa maailmankaikkeudessa yleistetyt epävakaat hiukkaset (GUP) syntyivät ja hajosivat jatkuvasti; niiden päällekkäiset elinajat muovasivat yhdessä tilastollisen tensorisen gravitaation (STG) maastokartan; hajoaminen/annihilaatio syötti väliaineeseen takaisin heikkoja aaltopaketteja muodostaen tensorisen taustakohinan (TBN). Tästä eteenpäin käytämme johdonmukaisesti vain suomenkielisiä täydellisiä nimiä: yleistetyt epävakaat hiukkaset, tilastollinen tensorinen gravitaatio ja tensorinen taustakohina.


Alkusanat: mitä oikeastaan katsomme?


I. Mistä tausta syntyy: miksi tensorinen taustakohina mustui varhain kosmiseksi mikroaaltotaustaksi (mekanismi ja aikaskaalat)

Ydin ensin
Kosminen “meri” oli aluksi erittäin paksu (vahva kytkeytyminen, voimakas siroaminen, hyvin lyhyt vapaa keskimatka). “Veto–siro” -syklissä yleistetyt epävakaat hiukkaset ruiskuttivat toistuvasti energiaa takaisin väliaineeseen laajakaistaisina, heikosti koherentteina häiriöpaketteina—eli tensorisena taustakohinana. Tässä “vahvasti kytketyssä keitossa” paketit “mustuivat” nopeasti lähes ideaaliksi mustan kappaleen taustaksi. Kun maailmankaikkeus muuttui läpinäkyväksi, fotonit kuljettivat tämän negatiivin luoksemme.


Yhteenvetona
Tensorinen taustakohina → nopea mustuminen → lähes mustan kappaleen tausta yhdellä lämpötila-asteikolla: tämä selittää kosmisen mikroaaltotaustan “lähes täydellisen mustan kappaleen muodon” ja “korkean yhtenäisyyden”.


II. Miten kuviot kaiverrettiin: puristus–takaisku kytketyssä vaiheessa ja koherenssi-ikkuna (akustinen rumpukalvo)

  1. “Hengitys” puristuksen ja takaiskun välillä
    Fotonien ja baryonien neste värähteli gravitaatiovedon ja paineen elastisen takaiskun välillä, jolloin syntyi akustisia värähtelyjä—kuin kevyesti painettu ja vapautettu rumpukalvo.
  2. Koherenssi-ikkuna ja vakioviivain
    Kaikki mittakaavat eivät summaudu samassa vaiheessa. Tietyt aallonpituudet resonoivat vahvimmin ja jättävät nykyisiin lämpötila- ja polarisaatiotehospektreihin säännöllisen huippu–laakso -välin (akustinen viivain).
  3. Still-kuva irtohetkellä
    Irtoamisessa tallentui kerralla “kuka on puristushuipulla/takaiskulaaksossa, millä amplitudilla ja kuinka tiheällä tahdilla”. Parittomien ja parillisten huippujen kontrasti kirjaa väliaineen “kuorman ja vauhdin” (baryonikuorma korottaa suhteellisesti puristushuippuja).
  4. Lukuohje

III. “Linssit ja huurrelasi” matkalla: maasto ohjaa, pehmentää yksityiskohtia ja vuotaa E→B (polun jälkikäsittely)

  1. Tilastollinen tensorinen gravitaatio: paksu, kevyesti kaareva lasilevy
    Monien pienten vetojen summa toimii kuin paksu, kevyesti kaareva lasi:
  1. Tensorinen taustakohina: laajakaistainen huurrelasi
    Nykyisessä maailmankaikkeudessa hyvin heikko kohina ei muuta mustan kappaleen muotoa, mutta pehmentää lisää pienmittakaavan reunoja ja kasvattaa hieman E→B-vuotoa. Sen voimakkuus seuraa heikosti aktiivisten rakenteiden sijaintia, eikä se näytä vahvaa väririippuvuutta.
  2. Polun kehitys (akromaattinen koko-siirtymä)
    Hitaasti kehittyvien, suurien tensoritilavuuksien läpäisy synnyttää “sisään–ulos”-epäsymmetrian, jolloin koko näkösäde muuttuu netto-kylmemmäksi/kuumemmaksi. Sormenjälki on akromaattisuus (sama merkki kaikilla taajuuksilla), mikä erottaa sen värillisistä etualoista kuten pölystä.
  1. “Ohut huurrelasi” reionisaatiosta
    Reionisaation vapaat elektronit tasoittavat hieman pienmittakaavan lämpötilaa ja uudistavat E-moodia suurilla kulmilla. Tämä osuus on jaettava yhdessä tilastollisen tensorisen gravitaation ja tensorisen taustakohinan kanssa.

Diagnostiikkalista


IV. Hyvin suurten mittakaavojen tekstuuri ja suunta: maaston “harjanteiden ja käytävien” jälkikajo


V. Kaksi polarisaatiotyyppiä: E-moodi pääjuonteena, B-moodi kaareutumisesta ja vuodosta

  1. E-moodi (päälevy)
    “Akustisen rumpukalvon” anisotropia tallentui irtoamisessa siroamisen kautta kurinalaiseksi polarisaatiokuvioksi, joka vastaa yksi yhteen lämpötilarytmiä (lämpötila–E-korrelaatio on sen tunniste).
  2. B-moodi (synty pääosin matkalla)
    Tilastollinen tensorinen gravitaatio kääntää E-moodeja ja vuotaa pienen B-komponentin; tensorinen taustakohina lisää hyvin pienen lisävuodon.

VI. Kartanlukijan opas (toiminnallisesti): fysiikan irrotus kosmisesta mikroaaltotaustasta


VII. Oppikirjakerronnan rinnalla: mitä säilytetään ja mitä lisätään (testattavin sitoumuksin)

  1. Säilytetään
  1. Uutta/erilaista
  1. Testattavat sitoumukset

VIII. “Maasto/polku” irti “etualasta/instrumenteista”


IX. Validointi ja katse eteenpäin (lista “kumoa tai vahvista” -tason toimenpiteistä datassa)


X. Havainnollinen vertaus: rumpukalvo ja huurrelasi

  1. “Rumpukalvo”-vaihe: kalvo on kireä (korkea tensorinen jännite) ja sen pinnalla on pikku­pisaroita (yleistettyjen epävakaiden hiukkasten syöttämiä häiriöitä). Jännite ja kuorma synnyttävät puristus–takaisku -rytmin.
  2. Stillikuva: irtoamishetkellä “silloin ja siellä” tallentuu kuvaan.
  3. Näky lasin läpi: myöhemmin katsot negatiivia kevyesti aaltoilevan (tilastollinen tensorinen gravitaatio) ja ohuesti huurretun (tensorisen taustakohinan jäämä) lasin läpi:

XI. Neljä riviä ydintä


Johtopäätös


Tekijänoikeus ja lisenssi (CC BY 4.0)

Tekijänoikeus: ellei toisin mainita, “Energy Filament Theory”n (teksti, taulukot, kuvitukset, symbolit ja kaavat) oikeudet kuuluvat tekijälle “Guanglin Tu”.
Lisenssi: tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 International (CC BY 4.0) -lisenssillä. Kopiointi, uudelleenjakelu, otteiden käyttö, muokkaus ja uudelleenjulkaisu sallitaan sekä kaupalliseen että ei‑kaupalliseen käyttöön asianmukaisella viittauksella.
Suositeltu viittaus: Tekijä: ”Guanglin Tu”; Teos: ”Energy Filament Theory”; Lähde: energyfilament.org; Lisenssi: CC BY 4.0.

Ensijulkaisu: 2025-11-11|Nykyinen versio:v5.1
Lisenssin linkki:https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/