EtusivuLuku 6: Kvanttialue

I. Yksi mekanismi kolmessa vaiheessa: Energian varastointi → Kynnyksen ylittävä ryhmittyminen → Säteilytys
Jokainen “valon antaminen” tiivistyy kolmeen vaiheeseen:

Yhdessä lauseessa: lähteen ryhmittymiskynnys määrää miten säteilytetään, reittikynnys miten pitkälle päästään ja vastaanottajan sulkeutumiskynnys miten otetaan vastaan. Tämä “kynnysketju” yhdistää aaltomaisen etenemisen ja hiukkasmaisen kirjanpidon.


II. Miksi emissio voi olla “spontaania” — säteilyä ilman tulevaa valoa

Siksi spontaani emissio syntyy viritystilan, taustahälyn ja emissiokynnyksen yhteispelistä — ei “tyhjästä taikomalla”.


III. Valon tärkeimmät “syntyreitit” (fysikaalisen syyn mukaan)
Kaikki luokat noudattavat samaa kolmiportaista kulkua — varastoi – ryhmitä – päästä — mutta eroavat siinä, mistä varanto tulee, miten kynnys ylitetään ja mitä kanavaa pitkin edetään:

  1. Viivasäteily (tasonalennus atomeissa/molekyyleissä):
    • Varanto: elektronikonfiguraatio nostetaan (viritys tai talteenotto ionisaation jälkeen).
    • Ryhmittyminen: vaihe siirtyy päästöalueelle; taustahäly työntää kynnyksen yli; koherentti vaippa syöksyy ulos; taajuus lukittuu “sisäiseen rytmiin”.
    • Säteilytys: lähes isotrooppinen; viivanleveys määräytyy elinikään (lyhyempi → leveämpi) ja ympäristön rosoisuuteen (törmäykset, kentän epätasaisuus).
    • Viivevalo (fluoresenssi/fosforenssi): jos jäädään metastabiiliin tilaan, “ovi” aukeaa myöhään; esiintyy viive tai kanavien kilpailua ennen päästöä.
  2. Lämpösäteily (musta kappale ja lähes musta):
    • Varanto: lukemattomat mikroskaalan prosessit pintakerroksissa vaihtavat energiaa jatkuvasti.
    • Ryhmittyminen: lukuisia pikku­paketteja prosessoidaan karkeilla rajoilla yhä uudelleen ja “nokeentuvat”, jolloin diskreetit tapahtumat tilastollisesti keskiintyvät.
    • Säteilytys: spektrin muodon määrää lämpötila; lähes isotrooppinen; koherenssi on pieni, mutta emissiivisyys ja polarisaatio heijastavat pinnan jännitystä ja karheutta.
  3. Säteily kiihtyvistä varauksista (synkrotroni-/kaarevuussäteily ja jarrutussäteily):
    • Synkrotroni/kaarevuus: varauskimput “pakotetaan kääntymään” magneettikentässä tai kaarevalla radalla; jännitemaisema kirjoitetaan jatkuvasti uusiksi ja paketteja roiskuu — voimakkaasti suunnattuna, voimakkaasti polarisoituna, laajakaistaisena.
    • Jarrutussäteily (bremsstrahlung): äkillinen hidastus vahvassa Coulombin kentässä muuttaa maisemaa jyrkästi; syntyy laajakaistainen paketti, erityisesti tiheissä ja suuren järjestysluvun materiaaleissa.
  4. Rekombinaatio/takaisin­kaappaus (vapaa elektroni putoaa ionin “taskuun”):
    • Varanto: ioni kaappaa elektronin ja siirtää järjestelmän “kalliista” “säästäväisempään”.
    • Ryhmittyminen: energiaväliero ylittää kynnyksen → yksi paketti päästyy.
    • Säteilytys: selkeät viivasarjat — sumujen/plasman klassinen “neon-allekirjoitus”.
  5. Annihilaati­säteily (vastakkaiset parit “selviävät” irti):
    • Varanto: stabiilit vastakkaissuuntaiset parit kohtaavat ja purkavat säikeet.
    • Ryhmittyminen → säteilytys: lähes koko varanto muuttuu kahdeksi tai useammaksi vastakkaissuuntaiseksi paketiksi (kapeakaistaisiksi, pareittain suunnatuiksi), esim. ~0,511 MeV fotonipari.
  6. Tšerenkovin säteily (vaihenopeuden kartio):
    • Varanto: varaus liikkuu väliaineessa nopeammin kuin väliaineen vaihenopeus.
    • Ryhmittyminen → säteilytys: kartiopintaa pitkin vaihe “repeää” jatkuvasti ja muodostuu sinertävä hohde; kartion kulma määräytyy väliaineen vaihenopeudesta.
    • Kanava: erityistapaus, jossa reittikynnys pysyy jatkuvasti supra-vaihenopeusalueella.
  7. Epälineaarisuus ja sekoittuminen (taajuusmuunnos, summa-/erotaajuus, Raman):
    • Varanto: ulkoinen optinen kenttä toimittaa energiaa; väliaineen epälineaarisuus jakaa sen uudelleen.
    • Ryhmittyminen → säteilytys: kun vaihesovitus ja sopiva kanava täyttyvät, syntyy paketti uudelle taajuudelle (stimuloitu tai spontaani); suuntaavuus ja koherenssi riippuvat geometriasta ja materiaalin jännityksestä.

IV. Kolme “näköä” perustasosta: viivanleveys, suuntaavuus, koherenssi


V. Kaikki häiriöt eivät muutu “kauas kantavaksi valoksi”: etenemiskynnykset suodattavat

Kauas kantava valo täyttää aina kolme ehtoa: riittävän ehjän vaipan, oikean läpinäkyvyysikkunan ja yhteensopivan kanavan. Useimmat muut häiriöt “kuplivat” vain lähikentässä.


VI. Suhde vakiintuneisiin teorioihin


VII. Yhteenvetona

Lopetuslause: Valo on energiameressä ryhmittynyt aalto; diskreettiys syntyy kynnyksistä; lähde valitsee värin, reitti muodon ja vastaanottaja ratkaisee vastaanoton.


Tekijänoikeus ja lisenssi (CC BY 4.0)

Tekijänoikeus: ellei toisin mainita, “Energy Filament Theory”n (teksti, taulukot, kuvitukset, symbolit ja kaavat) oikeudet kuuluvat tekijälle “Guanglin Tu”.
Lisenssi: tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 International (CC BY 4.0) -lisenssillä. Kopiointi, uudelleenjakelu, otteiden käyttö, muokkaus ja uudelleenjulkaisu sallitaan sekä kaupalliseen että ei‑kaupalliseen käyttöön asianmukaisella viittauksella.
Suositeltu viittaus: Tekijä: ”Guanglin Tu”; Teos: ”Energy Filament Theory”; Lähde: energyfilament.org; Lisenssi: CC BY 4.0.

Ensijulkaisu: 2025-11-11|Nykyinen versio:v5.1
Lisenssin linkki:https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/