EtusivuLuku 6: Kvanttialue

Valon ja ainehiukkasten “aaltomainen” käyttäytyminen juontuu samasta lähteestä: etenemisen aikana ne vetävät mukaansa ympäröivää “energiamerta”, jolloin paikallinen jännitetopografia aaltoilee ja siitä muodostuu koherentti “merikartta”. “Hiukkasmainen” puoli syntyy, kun ilmaisimen paikallinen sulkeutuskynnys ylittyy ja tallettaa yhden diskreetin tapahtuman.
Lyhyesti: liike vetää merta → merikartta aaltoilee (aalto) → kynnys sulkeutuu (hiukkanen).


I. Havainnoinnin peruslinja (mitä todella nähdään)


II. Yksi mekanismi kolmessa linkitetyssä vaiheessa

  1. Päästökynnys (lähteen puoli): Vasta kynnyksen ylityttyä lähde vapauttaa yhden itsejohdonmukaisen häiriön/suljetun silmukan; epäonnistuneita yrityksiä ei lasketa.
  2. Merikartan aaltoilu (etenemisen aikana): Liikkuva kohde vetää energiavirtaa ja muuttaa jännitetopografian koherentiksi “merikartaksi”, joka sisältää:
    • Jännitepotentiaalin reliefin: alueet, joilla on “helppo/vaikea kulkea” (harjanteet/laaksot, vahva/heikko).
    • Suuntaustekstuurin: suosikkisuunnat ja kytkentäkanavat.
    • Efektiiviset vaiheharjanteet/laaksot: paikat, joissa monen reitin summa joko vahvistuu tai vaimenee.
      Kartta summautuu lineaarisesti ja reunat “kirjoittavat” sitä: esteet, raot, linssit ja säteenjakajat kirjoittavat kaikki karttaa.
  3. Kynnyksen sulkeutuminen (ilmaisimen puoli): Kun paikallinen jännite saavuttaa sulkeutumiskynnyksen, tallettuu täsmälleen yksi osuma — yksi piste näytöllä.
    Yhteenvetona: aalto = merikartta aaltoilee (meren vetäminen); hiukkanen = kynnysluenta yksi kerrallaan. Nämä ovat saman prosessin peräkkäiset kasvot, eivät vastaparit.

III. Valo ja ainehiukkaset: sama aallon alkuperä, eri “kytkentäytimet”

  1. Yhteinen alkuperä: Fotonien, elektronien, atomien ja molekyylien aaltokäyttäytyminen nousee samasta aaltoilevasta merikartasta; ei pidä sanoa, että “valo on aalto ja aine jotain muuta”.
  2. Eri kytkentäytimet: Varauksen, spinin, massan, polarisoituvuuden ja sisäisen rakenteen vaikutus on vain se, miten samaa karttaa näytteistetään ja miten sitä painotetaan (vertaa eri “ytimiin/konvoluutioihin”). Tämä muuttaa vaipan, kontrastin ja hienorakenteen, muttei yhteistä syytä — aaltoilevaa topografiaa.
  3. Yhtenäinen luenta:
    • Valo: eteneminen vetää merta → merikartta aaltoilee → näkyy interferenssiä/diffraktiota.
    • Elektronit/atomit/molekyylit: samoin; sisäiset lähikenttärakenteet moduloivat kytkentää luomatta erillistä aallon alkuperää.

IV. Kaksirako uudelleen tulkittuna: laitteisto on “kartankirjoituksen kielioppi”


V. Lähi- ja kaukokenttä sekä useat kokoonpanot (saman kartan eri projektiot)


VI. Täydennyksiä hiukkaspuolelta (samassa yhteisessä kehyksessä)


VII. Dekoherenssi ja “pyyhintä” (yksi materiaalinen selitys)


VIII. Neljän ulottuvuuden luenta (kuvataso/polarisaatio/aika/spektri)


IX. Ristiin­tarkistus kvanttimekaniikan kanssa


X. Testattavissa olevat ennusteet


XI. Usein kysytyt kysymykset


XII. Yhteenvetona

Valon ja aineen aaltomaisuus kumpuaa yhdestä lähteestä: liike vetää merta ja saa jännitetopografian aaltoilemaan. Hiukkasmaisuus syntyy ilmaisimen kynnyksen mukaisesta, kerta kerralta tehtävästä lukemasta. “Aalto/hiukkanen” eivät siis ole kaksi erillistä olemusta, vaan saman prosessin peräkkäiset kasvot: merikartta ohjaa; kynnys kirjaa.


Tekijänoikeus ja lisenssi (CC BY 4.0)

Tekijänoikeus: ellei toisin mainita, “Energy Filament Theory”n (teksti, taulukot, kuvitukset, symbolit ja kaavat) oikeudet kuuluvat tekijälle “Guanglin Tu”.
Lisenssi: tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 International (CC BY 4.0) -lisenssillä. Kopiointi, uudelleenjakelu, otteiden käyttö, muokkaus ja uudelleenjulkaisu sallitaan sekä kaupalliseen että ei‑kaupalliseen käyttöön asianmukaisella viittauksella.
Suositeltu viittaus: Tekijä: ”Guanglin Tu”; Teos: ”Energy Filament Theory”; Lähde: energyfilament.org; Lisenssi: CC BY 4.0.

Ensijulkaisu: 2025-11-11|Nykyinen versio:v5.1
Lisenssin linkki:https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/